lauantai 22. maaliskuuta 2014

Huoh.

Kirjoittaja: Joni

Mä oon oikeesti ihan loppu. En tajuu miks tässä hyvinvointivaltiossa on joku työkkäri, mikä pakottaa töihin, tai muuten joutuu johonkin karenssiin. Eikä siinä muuten mitään, mutku joutuu menee töihin johonkin sellaiseen paikkaan, missä ei oikeesti oo mitään järkee?! Onneks tän ei pitäs olla mikään pitkä pätkä, tai siis se muidu siel työkkärin toimistolla ainaki sano, että tää olis joku puolen vuoden-vuoden nakki. Ehkä mä tsägäl jaksan sen verran lapata schaibaa, vaik no toisaalta, tääl on aika helppoo luistaa niistäki duuneist...

Yks hitsin hyvä juttu täs lehmänhajuses mestas kuitenkin on! Tiätte kai, et tallil pyörii noit friidui ihan kevyt määrä. Okei, onhan siel niit alta sakkorajankin mitä en kato ees 100 metrin säteeltä, mut yks työkaveri.. Se on ihan törkeen kuumis. Ei mikään voita blondeja, vaikka kuin yrittäis pyörittää. No anyway, tää mimmi onkin hengaillu melko paljon mun kans (tai sit mä vaivihkaa hengaillu sen kans, heheh) ja on se kyl aikamoinen. En silti tajuu miten kukaa jaksaa kikattaa niin paljon kuin tää Sofia, mut ei se mitää. Hymyilevät pimut on hottei.

Yks päivä meidät passitettiin Sofian kans siivoilemaan ulkovarastoa kuntoon. Sinne ollaa rakentamas jotain kengittäjän pajaa tai jotain sellast, en mä ihan pysyny kartal. Mä tiesin, et nyt ois täydet mahkut koittaa ottaa vähä jotain askelta. Älkää luulko et mä haluisin alkaa seurustelee tai mitään, mut siis oishan se kiva ku ois jotain pientä vilskettä. Sofia päpätti oikeesti ihan taukoomatta. En iha käsitä mistä se repii sitä juttua, ku ei se misu oo hetkeekää hiljaa, ainakaa mun kans. Siin me lappailtiin kamaa ulos varastosta, viskeltii jotai vanhoja hevoslehtiä ja kenkiä ihan armottomalla draivilla roskiin. "Huhhuh, pidetäänkö pieni tauko?" Sofia kysyi multa hymyillen. "Joo tietty!" Meitsi oli ihan kympil messis. Kaivoin mun reisitaskuhousujen taskuista kaks pillimehuu, ei ehkä kaikkein hohdokkainta, mut oli se ihan jees tollaseen rehkimiseen. Aurinkoisen päivän kunniaks istuttiin siihen varaston takana olevalle penkille "ottaa brunaa", eli kuhan nyt vaa arska paisto päin näköä. Varmaa ekaa kertaa Soffi oli hiljaa.

"Onks kaikki okei?" mä vähän lohkaisin jäätä. Ei tollasta hiljasuuttakaa kestä kukaan. "Tottakai, miksei olis?" Sofia katsoi mua kysyvästi, kuitenkin sama virne naamallaan kuin aina. Nostelin olkapäitäni, mut loin sellasen hymyn kulmieni alta Soffiin. Mä aattelin lähestyä vähän antaakseni sille sellasen pienen pusun, sellasen mist tytöt menee ihan sekasin ja hykertelee siit kavereilleen. "Hei jatketaas töitä et saadaan nää tänään valmiiks!" Soffi sanoi reippaalla äänensävyllä ja pinkaisi ylös penkiltä kuin gaselli konsanaan. Siihen mä jäin funtsii, että mitäköhän tein taas väärin. Duunit kiinnosti taas yhtä paljon ku kilo hevosenlantaa, mut pakko kai se oli lähtee Soffii auttaa. Ihan en nyt tiedä miten tästä edetään, vai oliks toi tyttö niin hölmö, ettei ees tajunnu mitä mä meinasin. Mut eipä se ainoo näpsä tällä tallilla oo, et ei huolta! Meitsil on viel B-plääni taskus.

- Joni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti